Enersensen prosessiasiantuntija Jesse Kannisen työpäivä alkaa pukuhuoneesta. Siellä hän pukee päälle turvavarusteet, joita ilman laitostiloissa ei saa liikkua. Seuraavaksi hän käy valvomohenkilökunnan kanssa läpi edellisen yön tapahtumat. Sen jälkeen on vuorossa päivän mukaan joko asiakaspalaveri tai enersenseläisten oma tiimipalaveri.

”Päivä riippuu siitä, mitkä laitokset ovat tuotannossa ja onko käynnissä huoltoja tai poikkeustilanteita. Tämän aamun palaverissa puhuimme esimerkiksi A-voimalaitoksen kaasuturbiinin vuosihuollosta. Huollot ovat tärkeitä, koska jos voimalaitosta ei voida ajaa suunnitellusti, tulee tuotantotappioita”, Kanninen selittää palaverien sisältöjä.

Voimalaitoksen operointi – ammattitermi – viittaa laitoksen käyttämiseen eli siihen, että laitos pidetään tuotannossa suunnitellulla tavalla. Se on Kannisen tiimin tärkein tavoite. Oikeastaan he operoivat Vuosaaressa kolmea tuotantolaitosta: Vuosaari A, Vuosaari B ja Vuosaari C.

Valvomon hälytystaulut kertovat jatkuvasti, missä tilassa tuotantolaitokset ovat. Lisäksi Helenin tuotannonsuunnittelu ohjaa valvomotyötä.

“Tuotannonsuunnittelijat soittavat valvomoon, että nostakaa tai laskekaa tuotantoa esimerkiksi 20 megawatilla. Jos tuotannossa on yksi laitos, puhelin on hiljainen. Jos ajamme kaikkia laitoksia, puhelin voi piristä puolen tunnin välein. Isommat tehomuutokset tehdään pienissä osissa”, Kanninen selittää.

Valvomossa työskentelee kerrallaan vuoromestari, valvomoinsinööri ja kaksi operaattoria. Lisäksi heillä on kollegoita, jotka huolehtivat huolloista ja kunnossapidosta. Kesä on usein rauhallisempaa aikaa tuotannon kannalta, kun lämpöä ei tarvita verkkoon samaan tapaan kuin talvella. Rauhallisena aikana valvomossa ehtii kuunnella iskelmää tai raskasta rokkia.

Kolmekymppisenä Kanninen on porukan nuorimmasta päästä.

“Olen kuitenkin siinä mielessä vanhanaikainen, että kirjoitan asiat yhä post-it-lapuille", hän nauraa.

Automaatio auttaa, mutta vastuu on ihmisillä

Vuosaaren voimalaitoksella suuri osa työstä tapahtuu valvomon tietokoneilta. Prosessit ovat pitkälle automatisoituja, eikä kentälle lähdetä turhaan. Silti työ ei ole pelkkää ruudun seuraamista.

Mekaaninen kunnossapito tehdään yhä käsin: venttiilejä huolletaan, moottoreita korjataan ja kentällä käydään, kun tilanne sitä vaatii. Työ onkin yhdistelmä ajattelua ja käytäntöä. Tänä aamuna Kanninen on kävellyt jo 15 000 askelta.

Apuna on myös uutta teknologiaa. Voimalaitosta tarkkaileva robottikoira Voltti löytää kaasuvuodon heti paikoista, joihin ihmisen olisi vaikea mennä. Silti ihminen käy edelleen varmistamassa tilanteen.

Kollegasta pidetään huolta kiireessäkin

Voimalaitostyö on vaativaa. Päivät voivat venyä pitkiksi ja työ vaatii sekä henkistä että fyysistä jaksamista. Vaikka on kiire, Kanninen esittelee laitosta mielellään silloin tällöin opiskelijoille, kollegoille tai kumppaneiden vieraille.

Vaativassa työssä korostuu työyhteisön merkitys. Yhteiset kahvitauot pidetään aamuisin ja iltapäivisin. Kun kiire painaa, kaverista huolehtiminen näkyy pienissä asioissa. Tänään kollega toi Kanniselle kahvin työhuoneeseen asti, kun hän ei kiireeltään ehtinyt kahvitauolle.

“Vaikka voimalaitoksella puhutaan megawateista ja tuotannosta, työn ytimessä ovat lopulta ihmiset. He pitävät kokonaisuuden liikkeessä, ratkaisevat ongelmia ja varmistavat, että sähköä ja kaukolämpöä riittää helsinkiläisille silloin, kun sitä tarvitaan”, Kanninen sanoo.